Pohjoisen polkurallia

IMG_20190713_191706_480.jpg

Viime vuoden hurja helle Watergateineen ei pitänyt minua poissa viime viikonlopun Nuts Ylläs Pallas polkujuoksutapahtumasta. Päinvastoin. Kilpailusta, kuten muistakin Nutsin skaboista, on jäänyt kaikin puolin positiivinen maku ja tiesin, että Lappiin raahautuminen maksaisi vaivan. En joutunut pettymään tälläkään kertaa. Ylläksellä oli tarjolla huikeita maisemia ja elämyksiä koko rahan edestä.

img_20190713_223816.jpg
Kuva: Timo Mähönen

Tapahtuman lyhin 37km reitti oli pidentynyt viime vuodesta muutamalla kilometrillä. Kilpailun maali ja lähtö sijaitsivat nyt Ylläsjärven sijasta Äkäslompolossa. Muutos oli varsin mieleinen ja tuntui tuovan Jounin kaupalla sijaitsevaan kisakeskukseen tervetullutta kuhinaa parin päivän ajaksi. Kelitkin sallivat kisan seuraamisen ja kannustamisen suoraan terassilta käsin. Monesta positiivisesta seikasta huolimatta jäin kaipaamaan viime vuoden reitin loppunousua Kellostapulin kurulle ja Yllästunturin toisen laidan teknisempää osuutta ennen maalia.

_DSF2773.jpg
Kuva: Lluís Toll Riera
AQ3I6736.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Uusi reitti oli monelle haastava alkutaipaleen hyväkulkuisuuden vuoksi. Isometsän nousun jälkeen se tarjosi varsin vauhdikasta latupohjaa aina Ylläsjärven hissiasemalle saakka. Vaarojen maratonin alkurevittelystä nöyristyneenä maltoin juosta ensimmäiset 16km sopivan kovaa, mikä takasi hyvävoimaisuuden myös loppumatkalle.

Monesti kuulee sanottavan, että tutuissa maisemissa aika kuluu nopeasti. Näin kävi myös minulle. Lukuisat lenkit samoja latuja tampanneena tiesin tasan tarkkaan, mitä seuraavaksi olisi tulossa. En kertaakaan miettinyt kisan aikana, montako kilometriä oli jäljellä. Mielessä pyöri vain seuraava maisema, risteys tai paikka. Matkan varrella muistuivat mieleen myös palelevat sormet ja varpaat, pyllähdykset, mäkivedot sekä tietenkin fiiliksiä viime vuoden polkukisasta.

_DSF3356.jpg
Kuva: Lluís Toll Riera

Matka kului nopeasti, kun otin hörpyn rakosta vartin välein ja puolen tunnin välein pääsin näpräämään geelipakettia auki. Kokeneemmat polkujuoksijat ovat muutaman kerran yrittäneet käännyttää minua geelipullon käyttäjäksi vielä siinä kuitenkaan onnistumatta. Irtogeelipussukoissa on se hyvä puoli, että annostelu on täsmällistä ja roskien taskuun räpeltäminen tuo sopivasti puuhaa kisan ajaksi.

Tankkaussuunnitelma onnistui geelien osalta hyvin, mutta tein sen virheen, että laitoin rakkoon pari elektrolyyttitablettia pelkän veden sijaan. Lihakset eivät toki krampanneet, mutta jo puolimatkasta iski ihan järkyttävä jano. Karhunkierroksella ilma oli viileämpi ja vaikka join sielläkin tablettivettä, jano ei iskenyt samalla tavalla kuin lämpimällä kelillä.

Ylläksen kukkulat pariin kertaan valloitettuani mielessäni on alkanut pyöriä ensi kerralla Hetta-Pallas reitille siirtyminen. Houkutusta ei ainakaan vähentänyt tämän vuoden täydellinen juoksusää ja filmille tallennetut mielettömät maisemat. Juokseminen kesäyön auringossa tuntureiden loistossa on kerran koettava, vaikka en ultramatkoja harrastakaan.

FQ4A8960.jpg
Kuva: Aapo Laiho
DJI_0510-2.jpg
Kuva: Poppis Suomela

Lihakset ovat olleet kisan jälkeen sen verran hellinä, että olen viime päivinä viihtynyt mieluummin vesijuoksualtaassa kuin poluilla. Kisareissu on ollu selkeästi onnistunut, kun alan jo pikkuhiljaa silmäillä polkujuoksukalenteria uuden kilpailun toivossa. Ensin pyörähdän kuitenkin vähän rasteilla Sloveniassa, ettei pääse suunnistustaidot ruostumaan. Ehkä sitten syksymmällä taas poluille!

Palautteluterkuin

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s