Alkukesän ajatuksia

FQ4A6693.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Kesä on jo pitkällä. Liian pitkällä, jos minulta kysytään. Mikä siinä onkin, että kesällä aika tuntuu lentävän tuplavauhdilla, vaikka valoisat kesäyöt tuovat ikään kuin muutaman lisätunnin vuorokauteen.

Ehkä se johtuu reissuista. Matkalla ollessa aika kuluu siivillä, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Vaikka nautinkin suunnattomasti reissun päällä olosta, on välillä hyvä palata kotiin hetkeksi tylsistymään ja latautumaan. Sitten voi taas uudella innolla pakata kassit seuraavaan kohteeseen tai kisareissulle. Ei tarvitse ihmetellä, mistä kesäloman reissuintoilu kumpuaa. Laskin, että isäni suunnistuskisakalenteriin on kirjattu 18 kisastarttia kuukauden sisään.

IMG_20190620_155438.jpg

Jukolafestareiden jälkeen suuntasin kompassini kohti Pohjois-Norjaa. Juhannuksena järjestetty Midnattsolgaloppet, eli yöttömän yön auringossa juostava kolme kilpailua sisältävä suunnistustapahtuma, on ollut to do-listallani jo useamman vuoden ajan. Olen toki ollut kyseisissä kekkereissä aiemminkin, mutta silloin keräsin tarroja småtroll-suunnistuksista. Kun osa seurani IFK Lidingön porukkaa innostui lähtemään pohjoiseen, päätin hypätä mukaan kisakoneeseen. Tarjolla oli kuivien ja juostavien rinnesoiden lisäksi pienipiirteistä ja vaativaa norjalaismaastoa sekä tietenkin korkeuskäyriä käyrien perään.

Vajaan viikon aikana katosi vuorokausirytmi kokonaan. Kisat juostiin ilta-aikaan, joten aamu-unia yritettiin venyttää mahdollisimman pitkään. Aurinkohan paistoi yötä päivää eli nukkumisen ajankohdalla ei ollut niin väliä. Päällimmäisenä kisoista jäi mieleen rento meininki, mielettömän kaunis luonto ja yöttömän yön valoisuus. Jos juhannus Pohjois-Norjassa kiinnostaa, niin on hyvä muistaa, että suunnistusherkkua Midnattsolgaloppetin muodossa on tarjolla vain joka toinen vuosi.

Kiirunan, Tukholman ja Hyvinkään kautta matka jatkui kohti Taivalkosken suunnistuksen keskimatkan SM-kilpailuja ja Kainuun rastiviikkoa Vuokatissa.  Reissuseura vaihtui eliittiurheilijoista eläkeläisiin, minkä myötä päivän tempo hieman hidastui. SM-kilpailut tarjosivat samaa rinnesuonautintoa, mitä Norjassa oli jo päästy maistamaan, tosin huomattavasti kosteampana ja hitaampana. Pääsin viimeisen pääsarjavuoteni kunniaksi A-finaaliin lähes virheettömällä karsintajuoksulla, mutta finaalissa iski väsy parin kilometrin jälkeen ja kasetti hajosi rumasti.

img_20190701_211853.jpg

img_20190701_212558.jpg

Kainuun rastiviikolla juoksin vain kaksi ensimmäistä osakilpailua matkaseurani kiirehtiessä veteraanien MM-kilpailuihin Latviaan. Rastiviikolla kirmailtiin nopealla mäntykankaalla lähes pelkästään käyriä lukien. Suorituksen hallinta korostui tossun noustessa nopeammin helppokulkuisessa maastossa.

Suunnistus on hieno laji, koska eri ikä-, kunto- ja taitotasoille löytyy sarjoja valittaviksi. Eliitissä saa pisimpien ja vaativimpien ratojen lisäksi vastaansa kovinta kyytiä. A- ja A-lyhyet sarjat sopivat hieman lyhyempien matkojen menijöille, mutta jotka silti haluavat vaativuutta suunnistustehtäviinsä. B- sarjat ovat sitten suunnistustehtäviltään helpompia. Jos ei halua kilpailla, niin aina voi ilmoittautua kuntosuunnistukseen, jossa on tarjolla jokaiselle jotakin perhe- ja yksilötasolla.

touho-6085.jpg
Kuva: Touho Häkkinen

Aikaisempina vuosina olen automaattisesti aina ilmoittautunut eliittiin. Kisaan koko rahan edestä ja ero parhaimpiin tulee ainakin selväksi. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut käymään itseni kanssa kamppailua sarjavalinnan kanssa. Olisiko aika siirtyä juoksemaan A-sarjassa, kun omalla, hyvällä suorituksella sijoitus on ynnä muiden joukossa. Vielä toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut motivoimaan itseni eliitin lähtölistoille. Keskittyminen on ainakin helppo laittaa täysin suoritustavoitteeseen ja voihan sitä keksiä itselleen oman palkinnon minimivirheisiin päästyään. Kainuussa herkuttelin molempien kisojen jälkeen muurinpohjaletulla tai jätskillä, vaikka en tuloslistoilla kärkipäässä keikkunutkaan.

DSC_0823.JPG

Nyt heitän nastarit naulaan hetkeksi, vedän nappulat jalkaan ja suuntaan poluille. Nuts Ylläs Pallaksen 55km kyllä houkutteli, mutta vielä en siihen leikkiin rohjennut. Lyhimmällä 37km matkalla on tarjolla hieman uusi reitti, jonka aion korkata. Viimevuotinen hellehulluttelu ei taida tänä vuonna onneksi toistua.

Ylläksellä törmäillään!

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s