Kiihtyvän GPS-pallon taktiikka

IMG-20190526-WA0000.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Viikonloppuna tuli taas palattua poluille. Ajattelin leijua kilpailun jälkimainingeissa vielä hetken ja fiilistellä NUTS Karhunkierrosta tämän postauksen verran. Eipä kisaa mielestä saa hetkeksikään, kun etureisien jousitus on tällä hetkellä nollissa ja jokainen eteenpäin vievä liike tekee kipeää.

Ennen viime viikonloppua starttasin edellisen kerran Vaarojen maratonilla. Vaikka viime vuoden puolella tuli kirmailtua melko monta kisaa poluilla, tunsin olevani hukassa kisarutiinien kanssa. Ei ole läheskään sama lähteä 30-90min suunnistuskisaan kuin monen tunnin polkujuoksumyllytykseen. Täytyy myöntää, että tällä kertaa varustuksen miettiminen ja matkaeväiden suunnittelu jäi niin sanotusti viime tinkaan. Breikki oli kuitenkin tuonut paljon positiivista mukanaan. Olin intoa ja energiaa täynnä epävarmuuden sopivasti myllätessä vatsanpohjassa.

FQ4A5313.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Eniten mieltä painoi Kolilla koettu totaalihyytyminen liian kovan alkuvauhdin ja epäonnistuneen energiansaannin takia. GPS-pallo hidastui ennen aikojaan ja yli puolet matkasta taittui reisi tyhjänä maalia kohti laahustaessa. Samaan sudenkuoppaan en siis halunnut pudota tällä kertaa, vaikka matka ei ihan maratonin mittoihin yltänytkään. Kanssakilpailijat muistuttelivat myös sen verran paljon edellisten vuosien hiipuvista GPS-palloista, että päätin pitää alkuvauhdin kurissa ja nuhteessa.

FB_IMG_1558888580397.jpg
Kuva: tuntematon
FB_IMG_1559058689538.jpg
Kuva: Niklas Suominen

Tapahtuman lyhimmän kisareitin (35km) alussa eli Pikku Karhunkierroksella oli ylitettävänä kolme riippusiltaa. Lisäksi rappuja kiivettiin ja laskettiin useampaan otteeseen. Taktiikkana oli, ettei jalat menisi hapoille ja että meno tuntuisi helpolta vielä reitin raskaalle loppuosuudelle siirryttäessä. Ensimmäisen huollon jälkeen (11km) koitti reitin tasaisin ja maisemiltaan köyhin osuus. Onneksi oli seuraa, sillä matka taittui suunnistustuttuni Reetan kanssa rennosti rupatellen. Konttaisen kukkulan pilkistäessä näköpiiriin olin tyytyväinen juoksufiilikseen; vielä oli reserviä Valtavaaraa varten.

nutskarhunkierros2019-2144.jpg
Kuva: @ONEVISIONfi
FQ4A6340.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Viimeisen huollon jälkeen en enää säästellyt voimia, vaan annoin mennä. Pari oman sarjan selkää tuli vielä ilokseni vastaan viimeisillä kilometreillä. Rukan alppikylämäiseen maaliin saavuttuani palautusjuoma iskettiin käteen ja lähdin kävelemään kohti haaveilemaani saunaa. Fiilikset oli melko kaksijakoiset: Nythän sitä pitäisi aikaisempien kokemusten perusteella olla ihan nakit. Enkö sittenkään jättänyt kaikkia voimia polulle?    

FQ4A5255.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Pari päivää kisaa mietittyäni, olen kuitenkin tyytyväinen kiihtyvän GPS-pallon taktiikkaan. Pystyin nauttimaan koko matkasta, enkä vaan perille pääsystä. Geelit imeytyivät hyvin ja sain syötyä niitä suunniteltuun tahtiin. Kylmä ja sateinen juoksusää ei menoa haitannut vaan päinvastoin toi kisaan sopivan hämyisen tunnelman. Miten sitten matkaan ensi kerralla? Riippuu paljon kisasta, kelistä ja reitistä. Sehän polkujuoksussa on parasta: milloinkaan kokemus ei ole samanlainen, sillä vaihtuvat olosuhteet, reitit ja maisemat tekevät joka kisasta ainutlaatuisen. Voittajafiiliksen voi kuintekin saavuttaa ihan joka kerta maaliin päästyä.

Palautumisterkuin

Suski

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s