Leirielämä on­­­­ urheilijan parasta aikaa

IMG_20190215_180148.jpg
Kuva: Matleena Boström

Nuorena opiskelevana urheilijana en aina ymmärtänyt, miksi vanhemmat jo työssä käyvät ystäväni tulivat leirille ja käyttivät kaiken treeneistä liikenevän vapaa-aikansa nukkumiseen. He lepäsivät aamuisin niin pitkään kuin mahdollista ja illalla päivän virallisen ohjelman päätyttyä luikkivat punkkiinsa rättiväsyneinä päivän täydellisyyttä hehkuttaen. Nyt itse työelämässä jo useamman vuoden pyörineenä osaan itsekin arvostaa kunnon yöunia ja aamuja, jolloin uuteen päivään saa nousta urheilun ehdoilla. Leirillä olo tuntuu nykyisin siltä, kuin pääsisi valmiiksi suunnitellulle pakettimatkalle. Matka on räätälöity juuri oman mielenkiinnon mukaan ja sen aikana saa kehittää itseään siinä, mistä eniten tykkää.

IMG_20190215_180242.jpg

IMG_20190211_094406.jpg

Olen leireillyt suunnistuksen parissa lähes koko elämäni. Ensimmäiset leirimuistot tulevat lasten Leimaus-kesäleireiltä ja Rajamäen Rykmentin viikonloppuleireiltä muun muassa Solvallan Urheiluopistolla. En lähde leireille vain tekemään laadukkaita harjoituksia vaan myös saamaan inspiraatiota muista urheilijoista ja heidän harjoittelustaan. Porukassa on helpompaa treenata enemmän ja se on hauskempaa. Varsinkin kotioloissa yksin harjoitteleville urheilijoille, leirit voivat olla harjoituskauden aikana ainoita tilaisuuksia verrata omaa tekemistä muiden menoon.

IMG_20190216_135622.jpg

Tänä keväänä suunnistusseurani IFK Lidingön kevätleiri suuntasi Keski-Espanjan vuorille Madridin länsipuolelle. Tukikohtamme oli talo Burgohondon kylässä, jossa asustelimme 20 suunnistajan voimin. Viime vuosien hotellikuolema vaihtui siis yhteisölliseen suurperhe-elämään. Perhearjen pyörittäminen kolmen treenin päivinä vaati suunnitelmallisuutta ja joustavuutta. Muonitus ja kauppareissut hoidettiin viiden eri ruoanlaittoryhmän turvin. Jokaisella ryhmälle napsahti päivittäin aamupala-, lounas-, päivällinen- tai iltafika-nakki. Yksi päivä pyhitettiin lepopäiväksi kyökkivuorosta. Koska seurueessa oli yksi vegaani, tehtiin ruoka usein vegenä tai se vaihtoehto piti ainakin olla olemassa. Pikkukylän ainoan marketin hyllyt alkoivat loppuviikosta huveta sopivista elintarvikkeista ja leirin jälkeen pieni tauko linsseistä ja pavuista oli paikallaan.

IMG_20190212_132750.jpg
Kuva: Niina Hulkkonen

Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen elämän lisäksi leiristä jäi vahvasti mieleen harjoitusten ammattimaisuus. Saimme leiriohjelman hyppysiimme jo hyvissä ajoin. Jokaisesta tulevasta harjoitusmaastosta ja treenin tavoitteesta oli kilpailuohjemainen selostus sekä merkintä, millä vauhdilla treeni tuli juosta. Jokaiseen harjoitukseen oli tehty lähtölista, jotta metsään ei lähdetty samaan aikaan samoilemaan. Vaikka harjoitus oli merkitty kevyeksi, oli lähtöpaikalla odottamassa lähtökello, minuuttiviivat ja gps-seurantalaitteet. Jokainen harjoitus oli siis tarkoitus tehdä keskittyneesti ja ajatuksella.

Kun oli selvinnyt metsään ajoissa ja ensimmäiset rastit oli selvitetty kunnialla, ei keskittyminen saanut herpaantua suorituksen aikana hetkeksikään. Ei vaikka kesken kaiken puskan takaa saattoi perään hypätä kaveri, jolla oli musiikkia kovaa soittava kaiutin repussaan ja kamera päässään. Tyyppi saattoi myös alkaa lörpötellä niitä näitä ja kysellä kysymyksiä, jotka eivät varsinaisesti liittyneet suunnistukseen. Piilossa väijyneen valmentajan tarkoitus oli tarjota urheilijalle mahdollisuutta harjoitella suoritukseen keskittymistä häiriötekijöistä välittämättä. Musiikki tai kilpailukuulutus toimi välillä myös ennen harjoitusta tunnelmaa nostattavana piristeenä.

IMG_20190211_115014.jpg
Kuva: Matleena Boström

Viestiharjoituksiin kutsuttiin mukaan muutkin seudulla leireilevät suunnistajat, jotta metsässä olisi mahdollisimman paljon kuhinaa samaan aikaan. Valmentaja antoi viestiharjoituksiin urheilijoille oman roolin noin 5min ennen lähtöä. Tehtävänä saattoi olla esimerkiksi suunnistaa sujuvasti alkumatka ja jos kovempaa tultiin ohi, roikkua mukana maaliin asti. Oman lähtöajan sai selville vasta pari minuuttia ennen lähtöä. Painetta, viestinomaisia tilanteita ja rooleja joukkueessa harjoiteltiin mahdollisimman kilpailunomaisissa tilanteissa.

Tiivis harjoitusohjelma ja jatkuva keskittyminen harjoituksiin vei veronsa. Leirin loputtua en ollut vain fyysisesti puhki vaan myös pääkoppa vaati lepoa ja tuuletusta suunnistuksesta. Vaikka touhua riitti harjoitusten ulkopuolellakin, toi yhdessä tekeminen, treenien analysointi porukalla ja samoissa tiloissa hengailu sopivaa vastapainoa harjoitteluun.

IMG_20190216_131941.jpg

Urheilijoilla on monia eri tavoitteita suunnistuksen suhteen. Toiset tähtäävät maajoukkueen edustustehtäviin, toiset hyviin viestijoukkueisiin ja nuorempien suunnistajien tavoitteena on usein kokonaisvaltainen kehittyminen lajin parissa. Itse lähden leirille nauttimaan huolettomasta urheilijan elämästä ja inspiroivasta ilmapiiristä sekä keräämään uusia kokemuksia maastopankkiin. Parasta on tunne siitä, että leireillä yksilöurheilijoista kasvaa joukkupelaajia.  

Aurinkoisia lenkkejä kevätkuukausille!

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s