Ylimenokauden turinoita

IMG_20181020_172817.jpg

Blogini on viime aikoina päivittynyt harvakseltaan. Ei ole tapahtunut mitään erikoista urheilun saralla enkä toisaalta ole sen kummemmin pohtinut harjoittelua tai muita siihen liittyviä asioita. En ole myöskään syönyt enkä nukkunut yhtä säännöllisesti kuin harjoituskauden aikana. Olen vaan tehnyt mitä huvittaa ja mennyt päivän fiiliksen mukaan. Ei kuullosta kovinkaan kehittävältä, mutta ei sillä väliä; nythän on ylimenokausi.

IMG_20181010_104837.jpg
Kuva: Johan Filander

Suunnistajan kilpailukausi on pitkä. Ensimmäiset kisat juostaan huhtikuussa monesti pienessä hangessa tai ainakin maan vielä ollessa osittain roudassa ja lopetetaan samoihin olosuhteisiin loka-marraskuun vaihteessa. Loppuvuodesta on monesti takki sen verran tyhjä, että niin sanottu ylimenokausi on monelle enemmän kuin tervetullut.

Rutiineja rikkovan harjoitustauon pituus vaihtelee yleensä parista viikosta kuukauteen. Olen huomannut palaavani suunnitelmallisen harjoittelun pariin joka vuosi hieman myöhemmin. Kun harjoitusvuosia on kertynyt sen verran monta, on paremmin tietoinen siitä, että ei ole mikään kiire keräämään harjoitustunteja ja kilometrejä. Toisaalta kokemusta löytyy myös siitä, että viimeistään joulukinkku ja muut herkut motivoivat palaamaan tavoitteellisen harjoittelun pariin.

Ylimenokausi ei ainakaan minulla tarkoita sitä, että päätyisin lepäämään laakereillani päivästä toiseen. Sen sijaan se antaa mahdollisuuden kokeilla uusia lajeja, pitää taukoa tavallisista harjoitusmuodoista, harrastaa sisäliikuntaa huonolla säällä ja toisaalta antaa myös hyvän syyn olla lähtemättä lenkille, jos lenkkitossujen nauhat alkaa liikaa kiristää.

Olen yrittänyt ylimenokauden aikana opetella paremmin kuuntelemaan, millaista harjoitusta kroppani kunakin päivänä kaipaa. Olen käynyt todella paljon joogassa ja antanut samalla keholle ja mielelle aikaa palautua pitkän kisakauden rasituksista. Minulle ei kuitenkaan sovi täysin juoksun pois jättäminenkään. On tehnyt mieli juosta myös kovempaa aina välillä ja siksi olen pitänyt sen ohjelmassa, usein tosin kevyemmällä kuormituksella ja ilman pakottamisen tunnetta.

IMG-3584.JPG
Kuva: Matleena Boström

Vuosittain toistuva ilmiö on kohdallani myös suunnistusähky. Tänä vuonna se tuli todella aikaisin ja en sen vuoksi juossut syksyllä kuin muutaman hassun startin. Suunnistuskilpailujen ja harjoitusten sijaan olen kirmaillut enemmän poluilla ja tiellä. Olen oppinut nauttimaan kovaa juoksusta ja huomannut siinä jonkun verran kehittyneenikin. En ole huolissaan suunnistusnälän katoamisesta. Sen on tapana palata viimeistään seuran kevätleirillä etelän auringon alla.

FB_IMG_1533017765964.jpg
Oringen 2018 

Tänään kävin pitkästä aikaa kartan kanssa metsässä ja huomasin kaivanneeni rastien löytämisestä seuraavaa hyvän olon tunnetta ja toisaalta myös sitä ärsyttävää välitöntä palautetta keskittymisen herpaannuttua. En kuitenkaan tunne vielä olevani täysin valmis raapustamaan treenejä kalenteriini etukäteen. Ajattelin vielä muutaman viikon nautiskella syksyisistä lenkkipoluista vailla suunnitelmaa. Juosta sinne suuntaan ja niin kovaa kuin lenkkitossut kunakin päivänä minua vie.

Rentoo marraskuuta toivottelee

Suski  


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s