Ei treeniä ilman ruutuvihkoa

IMG-3574.JPG

Vihdoinkin syysloma! Ruhtinaalinen viikko joutenoloa ja juoksemista ilman sen suurempia velvollisuuksia. Tuntuu aika hyvältä touhukkaan, mutta mielenkiintoisen alkusyksyn jälkeen. Loman tarpeen ja stressin hellittämisen huomaa usein vasta ensimmäisten lomapäivien aikana, kun uskaltaa päästä irti velvoitteista ja sulkea sähköpostin. Parhaiten lomamoodiin pääsee tietenkin, kun lähtee kauemmas pyörimästä kotinurkista.

Samaan ajankohtaan työbreikin kanssa sijoittuu myös viikko 43: urheilukauden viimeinen harjoitusviikko rakkaassa harjoituspäiväkirjassa. Viikolla 44 saa aloittaa alusta, kirjoittaa maanantaina uuden, puhtaan ja toivoa täynnä olevan harjoitusvihkosen ensimmäiselle sivulle. Siis mitä, vihkon? Kuka nykypäivänä vielä kirjoittaa jotain käsin, saati sitten käyttää paperikalenteria treenien raportoimiseen? Minä, ikuinen paperisen harjoituspäiväkirjan orja.

IMG_20181029_093435.jpg

IMG_20181029_093330.jpg

Aloitin harjoituspäiväkirjan täyttämisen jo kymmenenvuotiaana eli vuonna 1995. Varsinainen säännöllinen harjoittelu alkoi kuitenkin 14-vuotiaana ensimmäisen suunnistusvalmentajani Astran valvovan silmän alla. Malli harjoituspäiväkirjan pitämiseen oli tietenkin tullut isältäni, joka vieläkin raapustaa lenkkinsä iänikuiseen ruutuvihkoonsa.

Suomen suunnistusliiton erilaiset harjoituspäiväkirjat vaihtuivat vuosien myötä omaan, itsevalitsemaani vihkoon, jonka ostaminen oli aina syksyisin juhlallinen hetki. Kirjan piti olla suhteellisen pienikokoinen, että sen sai kätevästi reissuille mukaan ja siinä piti olla runsaasti tilaa treenien tilittämiselle. Vaikka myöhemmin siirryin myös raportoimaan harjoitteluani nettiin digitaalisten harjoituspäiväkirjojen sivuille seurakaverien ja valmentajien nähtäviksi, pysyi oma ruutuvihko silti aina menossa mukana. Parhaimmillaan kirjoittelin samoja tarinoita jopa kolmeen eri paikkaan. Nykyisin oman vihkoseni lisäksi päivitän treenejäni vain Strava-sovellukseen, jonne treenit siirtyvät kätevästi suoraan urheilukelloni kautta.

IMG_20181020_173041.jpg

Miksi sitten kirjoitan harjoituspäiväkirjaa? Minulle harjoittelu ja sen ylös kirjaaminen ovat aina kulkeneet luonnollisesti käsi kädessä. Harjoitusvuodesta, sen treenimääristä, kilpailuista ja sairaspäivistä, jää konkreettinen muisto. Päiväkirjan sivuilta on löydettävissä tietenkin myös muuta hauskaa tietoa esimerkiksi siitä, missä päin maailmaa kulloinkin on tullut heiluttua ja missä seurassa. Omaan henkilökohtaiseen harjoituspäiväkirjaan tulee kirjoitettua tarkemmin harjoitusten aikaisia fiiliksiä sekä syitä treenien väliin jättämiseen.

Monet tunnistavat myös varmasti tunteen ”ei treeniä ilman raportointia”. Digitaalisessa muodossa olevat harjoituspäiväkirjat ja treenisovellukset tuovat oma harjoittelun kavereiden valvovien silmien ja arvostelun alle. Positiivista on, että muiden treeneistä saa monesti hyödyllisiä vinkkejä ja motivaatiota omaan harjoitteluun. Vaaran paikka piilee kuitenkin siinä, jos vertailee omaa tekemistään liikaa muihin ja oman kehon kuuntelu jää pakonomaisen suorittamisen ja tuntien keräämisen varjoon.

img_20181019_154707.jpg

IMG_20181026_203753.jpg

Tällä viikolla on edessä urakka, kuni alan laskeskella harjoitusviikkojen treenimääriä ja kirjaamaan harjoitustunteja eri osa-alueilla. Harjoitusvuoden läpikäyminen ei ole vain työlästä, mutta myös terapeuttista ja antoisaa. Ainakin kerran tulee kunnolla katsottua taaksepäin, kerrattua ja analysoitua harjoittelua.

Haaveilen toisaalta myös siitä, että uskaltaisin jättää uuden harjoitusvihkosen ostamatta. Päästää irti tästä yli 20 vuotta jatkuneesta rutiinista. Alkaa treenata vain ja ainoastaan fiiliksen mukaan. Uusi rakas harjoituspäiväkirja on kuitenkin jo ostettu, eli ehkä sitten ens kauel?

Syyslomaterkuin

Suski


One thought on “Ei treeniä ilman ruutuvihkoa

  1. Kyllä ruutuvihko on paras käyttöliittymä. Minäkin olen pitänyt kirjaa vuodesta 1987, jolloin 100 kg:n massani väheni 80 kiloon (vielä kaksikymppisenä se oli 64kg).
    Vesan ruutuvihko on meille Paulan kanssa hyvinkin tuttu. Harmittelen sen nähdessäni, että omaani olen kovin vähän kirjannut tunnelmia treenituntien lisäksi.
    Oli todellakin mukava raportti lukea. Ja mikä parasta, kuvissa on iloinen ilmeesi. Jatka samaan malliin.

    Heikki

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s