Ryläyksen rokotus

IMG-20181006-WA0005-1.jpg

FQ4A0014.jpg
Kuvat: Aapo Laiho

Vaarojen maraton: suomalaisessa kansallismaisemassa, jylhien Kolin vaarojen sydämessä ja syksyn ruska loistossa. Polkujuoksutapahtuma, joka houkuttelee osallistumaan karuutensa, kauneutensa ja tietenkin myös Buff Trail Tourin viimeisen osakilpailun myötä.

Monet ovat sanoneet, että ensimmäinen kerta Vaaroilla on aina vaikea. Reitti on salakavala: se lupailee alussa lempeää loikotusta neulaspoluilla ja muutaman pienen mahtavalla näköalalla varustetun kallionyppylän. Matkan kääntyessä puolimatkaan paljastuu kuitenkin Vaarojen todellinen luonne: pitkää hivuttavaa nousua teknisellä juurakko- ja kivikkopolulla, jyrkkiä vaarojen lakia ja alamäkiä sekä jatkuvaa odotusta viimeisen mäen huipusta lukemattomien pienten huippujen ketjussa.

vaarojenmaraton2018-6837.jpg
Kuva: @onevision
IMG-20181006-WA0002.jpg
Kuva: Mari Väänänen

Itse putosin ensikertalaisena juuri alkumatkan helppouden ansaan. Rullailin hyvällä fiiliksellä ja kevyillä jaloilla ensimmäiset 18km ja istuin tyytyväisenä mussuttamaan energiapatukkaa soutuveneen kyytiin. Venekuljetuksen jälkeen juoksu muuttui kankeaksi eikä menoa varsinaisesti parantanut juuri alkanut hivuttava ylämäkiosuus. Tekniselle polkuosuudelle siirryttyäni yritin säilyttää askeleen rentona, mutta kimmoisuus oli tipotiessään ja lihaksisto menossa kovaa vauhtia kohti täyttä stoppia. Naisia alkoi lapata ohi molemmilta puolilta ja laskin vain kauhuissani jäljellä olevia kilometrejä. Miten ikinä jaksan tulla kunnialla maaliin asti.

FQ4A9467.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Viimeisen nousun alla muutaman sadan metrin päässä sijaitseva vuokramökki suorastaan huusi luokseen. Tiesin kuitenkin, että ainoa mieltä tyydyttävä ratkaisu olisi kivuta 2,5km ylämäkeä, vaikka kroppa sanoikin jotain ihan muuta. Maalissa yritin kehottaa innoissaan haastattelemaan tullutta Hannua pysymään kaukana; minulla ei juuri silloin ollut mitään positiivista sanottavaa mokomasta maratonista.

IMG-20181007-WA0011.jpg

AQ3I1739.jpg
Kuvat: Aapo Laiho

Ja eihän tuskaisesta reissusta voi loppupeleissä kuin syyttää itseään. Harvassa on ne yli tunnin juoksulenkit viime aikoina. Samoin on juokseminen hyväpohjaisella ja vauhdikkaalla polulla ollut tänä syksynä enemminkin sääntö kuin poikkeus. Niin ja olisihan sitä voinut vähän paremmin myös katsoa, mitä suuhunsa laittaa kisaviikolla. Puolikkaalle voin lähteä sen suurempia valmistautumatta ja jaksan kisan silti loppuun hyvävoimaisena. Näin rankalla maratonilla ei kuitenkaan ne kuuluisat vanhat pohjat enää riitä.

AQ3I1313.jpg
Kuva: Aapo Laiho

Mutta niin kuin monta kertaa aikaisemminkin, aika parantaa lihaskivut, mustat varpaankynnet ja muiston tuskaa tuottavista kilometreistä ja jättää jäljelle vain ne kaikista hienoimmat hetket kilpailun varrelta. Ja niitähän Kolilla riitti! Maisemia tuskin tarvitsee tässä hehkuttaa; antaa kuvien puhua puolestaan.

Koska kyseessä oli Buff Trail Tourin viimeinen osakilpailu, oli tunnelma kilpailun jälkeen varsin letkeä ja vapautunut. Mennyttä kautta spekuloitiin ja tulevaa Touria suunniteltiin Ukko-Kolin hotellilla vielä pitkälle yöhön. Vaikka maalissa tuli taas vannottua ihan jotain muuta, niin saatan vielä löytää nimeni Vaarojen osallistujalistalta jonain toisena yhtä kauniina päivänä tulevaisuudessakin!

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s