Mikä kesä!

20180824_142957_0001.png

Pitkä ja lämmin kesäloma on auttamattomasti ohitse ja myös täällä Ruotsissa me opettajat olemme palailleet takaisin oppikirjojen, Ipadien ja dokumenttikameroiden ääreen. Kiitos ruotsalaisen pehmeämmän ja keskustelevan työelämäkulttuurin, lomalta paluun jälkeen saimme ruhtinaalliset 1,5 viikkoa aikaa suunnitella opetusta, kahvitella eli ”fikata” ja tehdä yhteistyötä muiden opettajien kanssa ennen kuin oppilaat valloittivat koulurakennuksen. Suomessa työskennellessäni kesätauon jälkeen oli 1-2 päivää aikaa laskeutua lomalta ennen opetuksen alkamista.

IMG_20180719_085953.jpg

IMG_20180719_114709.jpg

Vauhdikkaan loman jälkeen paluu töihin ”huilimaan” oli tervetullutta vaihtelua. Kisoista palautuminen ja uusiin koitoksiin valmistautuminen rytmitti sopivasti kesäkuukausien harjoittelua. Suunnistukset jäivät tänä kesänä vain yhteen rastiviikkoon eli Ruotsin Örnsköldsvikissä juostuun viisipäiväiseen Oringeniin. Sen sijaan poluilla urakoin tavallistakin enemmän ja kisoissa juostu matka piteni vähitellen syksyn lähestyessä. Puolimaratonin mittaisten Tahko ja Aulanko Tower Trailien jälkeen kipaisin Nuts Ylläs Pallaksella 30km ja viimeisimpänä kesän kruununa oli Pyhän Tunturimaraton. Kesän aikana yövyin noin 20 eri majapaikassa ja vain neljä yötä kotona Lidingössä. Kassin sisältö tuli tutuksi, vaikka sen tosin pyöräytinkin pari kertaa ympäri kotona käväistessä.

IMG_20180727_205336.jpg

IMG_20180824_103950-2.jpg

Mikä oli sitten parasta kesässä? No kelithän oli niin sanotusti kohdillaan. Hellettä riitti päivästä toiseen ja vaikka kuumuus ensimmäisten päivien aikana tuntui sietämättömältä juostessa, totuin korkeisiin lämpötiloihin pikkuhiljaa yllättävän hyvin ja juomareppu lähti lopulta automaattisesti mukaan pidemmille lenkeille. En ole mielestäni ikinä ollut mikään hyvä kestämään hellettä, mutta ehkä sekin peikko viimeistään nyt lähti selästä. Olen iloinen, että juuri tämä huippukesä tuli vietettyä Pohjoismaissa yhtä Barcelonassa pyörähtämistä lukuunottamatta. Aikaisempina vuosina on useasti tullut Keski-Euroopan lämmöstä käsin kauhisteltua Suomen peruskesäkelejä.   

IMG_20180718_131924.jpg

IMG_20180719_085135.jpg

Nyt olen siis tehnyt paluun takaisin aikataulutettuun elämääni. Siinä on toki omat hyvätkin puolensa, muun muassa lämmin ja ilmainen lounasruoka. Tulee rytmitettyä päivät tarkemmin ja kummasti sitä ehtii kaikenlaista, kun hyvin suunnittelee etukäteen. Seuran treeneihin raahautuminen työpäivän jälkeen on palkitsevaa sekä harjoituksellisesti että sosiaalisen elämän kannalta. Treeni ja kaverit samassa paketissa. Toki liiassa innokkuudessa on olemassa myös vaaranpaikka, johon olen näinä kahtena vuotena täällä asuessani ehtinyt jo muutamankin kerran langeta. Pitää muistaa kuunnella omaa jaksamistaan, vaikka kuinka tekisi mieli tehdä ja touhottaa. Tehopäikkärit on minulla ainakin toimineet ennen illan harjoitusta, mutta joskus pitää vaan malttaa jättää koko treeni välistä, jos päivä töissä on ollut kaoottinen.

IMG_20180801_185510.jpg

Neljä vuodenaikaa on ihan huippu juttu. Kuuman kesän jälkeen saa nautiskella syksyn viileämmistä ja hapekkaammista juoksukeleistä, raikkaan metsän tuoksuista ja luonnon väriloistosta. Suunnistus syksyisessä metsässä tuntuu erilaiselta kuin keväällä, enkä tarkoita nyt vain ystäviämme hirvikärpäsiä. Syksy tuntuu myös erilaiselta polkujuoksijan näkökulmasta. Se tuo tullessaan liukkaita juurakkoja, kiviä ja kantoja ja usvaisia aamuja. Seuraava ja kauden viimeinen iso koitos odottaa Kolin poluilla. Vaarojen maratonilla siis nähdään!

Pirteän kirpeitä aamulenkkikelejä odotellessa

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s