Palauttava pitkä, vaihteeksi kävellen?

20180702_121729177782505.jpgTreenaaminen on helppoa, jos siitä nauttii ja siihen on paloa. Vaikeudet alkavat usein siinä vaiheessa, kun pitäisi maltaa ottaa rauhassa, palautella ja antaa kropalle aikaa tulla kestävämmäksi, paremmaksi ja vahvemmaksi. Onneksi pelkkä laakereilla lepääminen ei monesti olekaan se paras vaihtoehto kovemman treenijakson jälkeen. Palauttavista päivistä voi oppia nauttimaan esimerkiksi tekemällä lenkistä elämyksen. 

20180703_1416011544664267.jpg

Muutaman tunnin mittaisesta kävelyvaelluksesta on minulle vuosien myötä muodostunut varsin mieluinen, palauttava harjoitusmuoto. Rastiviikoilla kilpailutahti on kuluttava ja ohjelma tiivis. Välipäivänä tulee nautiskeltua rauhallisemmasta menosta ja hakeuduttua ihailemaan lähiseudun hienoimpia luontokohteita. Vauhdin pysyessä helppona saa keho ja mieli hetken hengähdystauon viikon haasteiden välissä.

 

Vaikka juoksu onkin juoksijalle ja suunnistajalle se tärkein treenimuoto, on pitkällä kävelylenkilläkin satunnaisesti paikkansa urheilijan harjoitusohjelmassa. Vaellustyyppisen harjoituksen ensisijainen tarkoitus on huoltaa kehoa pitämällä aineenvaihdunta liikkeessä ja näin nopeuttaa palautumista. Matalalla teholla liikkuminen kehittää kehon hiusverisuonistoa ja energia-aineenvaihduntaa. Kävely vahvistaa jalkalihaksia, vaikka se aktivoikin myös hieman eri lihaksia käyttöön kuin juoksu. Vaihtelu on kropalle vain hyvästä varsinkin, jos harjoittelu on muuten pääosin juoksua. Jos haluat yläkropan mukaan treeniin, nappaa sauvat mukaan lenkille.

20180702_1337451850135793.jpg

Paras reitti kulkee vaihtelevassa maastossa, esimerkiksi sopivasti kumpuilevalla metsäpolulla, joka haastaa lihakset hommiin sekä ylä- että alamäissä. Kivinen tai juurakkoinen polku vaatii jaloilta ketteryyttä ja hyvää koordinaatiota. Ulkomailla, vuoritoisilla seuduilla voi olla haasteena löytää tarpeeksi helppoa reittiä. Ylämäkiosuudet venyvät helposti liian pitkiksi ja palauttava harjoitus muuttuu äkkiä kuormittavaksi. Pitkät alamäet ovat monesti, varsinkin etureisille, lenkin ikävin osuus.

20180702_1217471768588992.jpg

Pitkä kävelylenkin on tarkoitus olla henkisesti helppo treeni, eli harjoitus, jolle ei ole vauhtitavoitteita. Lenkillä ehtii pysähtyä, ihmetellä, ihailla maisemia, valokuvata tai vaikka käydä uimassa vastaan tulevassa lätäkössä. Kiire ei ole minnekään. Vaelluksen aikana voi käydä läpi edelliset suoritukset; niissä onnistumiset ja epäonnistumiset. Tulevan kilpailun taktiikan voi miettiä kuntoon jo etukäteen ja palata areenalle ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti valmistautuneena.

20180702_155755450937298.jpg

Jos ei kävely nappaa, voi pitkän lenkin tietenkin toteuttaa myös esimerkiksi hyppäämällä pyörän selkään tai rullasuksille. Tärkeintä on, että tahti on rauhallinen ja tehot alhaalla. Toisille sopii ihan vaan verryttelylenkki ja jalkojen kattoon nostaminen palautuspäivän ohjelmaksi. Pääasia kuitenkin, että kroppa pysyisi vähän liikkeessä tapahtui se sitten metsässä samoillessa tai lemmikkiystävän kanssa puuhaillessa.

Malttia palautteluun toivottelee

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s