Kulkupäivä

20180413_1618592055785643.jpg

Sitä odotetaan, siihen pyritään ja sen toivotaan osuvan juuri oikeaan hetkeen. Kun se ilmestyy kuvioihin juuri silloin, kun vähiten sitä odotat, on sitä vaikea vastustaa. Sitä ei haluaisi tuhlata turhaan, mutta siitä haluaa kuitenkin nauttia. Siis mikä? No kulkupäivä tietenkin!

Kulkupäivä on omituinen asia. Vaikka harjoittelu olisi kuinka suunniteltua, optimoitua ja tietoista, kulkupäivän tuloon on vaikea vaikuttaa ja sen etsimiseen on mahdotonta keksiä kaavaa. Aika usein se tulee kisapäivän sijasta päivää ennen ja tai kisan jälkeisenä päivänä. Sen puutteen ei saisi vaikuttaa suoritukseen, mutta tosiasia on, että kaikki on helpompaa pöljänä päivänä. Tosiasiassa normaalin päivän ja kulkupäivän ero fyysisessä suorituskyvyssä ei ole suuri, vaan ero on enemmänkin mentaalisella puolella.

20180120_105819291214532.jpg

Lähdin eilen lenkille lapsuuden kotikaupunkini Hyvinkään keväisille asfalteille. Aurinko paistoi ja hanskat piti pistää välittömästi taskuun. Olin suunnitellut juoksevani perus kolmenvartin verryttely lenkin. Sunnuntaina olisi luvassa Suomen suunnistuskauden avaus Angelniemellä.

Jalat olivat kevyet ja työstressikään ei painanut mieltä. Kymmen minuutin jälkeen vilkaisin kelloa ja totesin eteneväni tavallista nopeammin ilman suurempaa vaivannäköä. Uskalsin jo melkein varmaksi todeta, että tänään olisi kulkupäivä. Milloinkahan viimeksi?

Ajatus perus läpsyttelystä ei enää innostanut ja aloin perustella itselleni, miksi tänään olisi hyvä päivä juosta vähän kovempaa. Totesin, että voisin vähän irrotella sunnuntain starttia varten. Oli pakko vähän päästä testaamaan kulkisiko juoksu yhtä helposti myös kovemmassa vauhdissa.

20180414_102918748316798.jpg

20180414_084649862052943.jpg

Päädyin juoksemaan rentoja vauhtikestävyys vetoja. Ilman puristusta, ilman stressiä kellosta tai vauhdista. Olo oli kuin joku olisi käynyt vaihtamassa jalat uusiin yön aikana. Kintut tuntuivat kevyemmiltä kuin aikoihin, hengitys kulki vaivattomasti ja juuri oikeassa rytmissä yhteistyössä lihasten kanssa. En tuntenut maitohappoja ja palauduin seuraavaan vetoon helposti. Ja mikä parasta, kellokin tykkäsi!

Haluaisinko että juoksu tuntuisi aina yhtä helpolta? Ehkä en kuitenkaan. Juoksuhan olisi aivan liian helppoa, ihan liian arvaamatonta, ihan liian tylsää. On henkisen kapasiteetinkin kannalta parempi, että harjoituksissa joutuu vähän kärsimään ja ponnistelemaan. Samalla oppii taistelutahtoa ja sitä kuuluisaa sisua. Kuitenkin harvoin ja yllättäen ilmaantuvat kulkupäivät antavat uskoa tulevaan ja kannustavat jatkamaan. Niitäkin tarvitaan.

img_20180201_215429_6661430411945.jpg

Kai tuhlasin kulkupäivän ja enää ei kulje sunnuntaina, mutta ainakin pääsin nauttimaan vauhdin hurmasta ja juoksun helppoudesta juuri oikeana hetkenä. Ehkä juuri silloin kun sitä tarvitsin.

Keveää kulkua toivotellen

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s