Suunnistaja, sienestäjäkö?

image1769037708.jpeg

Ruotsin koulujen ruhtinaallinen viikon pääsiäisloma tarjosi minulle mahdollisuuden lähteä EM-kilpailuihin tähtäävien seurani suunnistajien mukana tutustumaan Ticinon alueen mäkisiin maastoihin Sveitsin italiankieliseen osaan. Viiden päivän tehokkaan harjoittelu ja kilpailureissun aikana pääsin tarkastelemaan aitiopaikalta kilpailuihin tähtäävien urheilijoiden valmistautumista toukokuun tulevaan kisaviikkoon.

Omien karttaharjoitusten lisäksi osallistuimme Sveitsin maajoukkueen katsastuskilpailuihin, jotka toimivat samalla oivana kenraaliharjoituksena urheilijoille varsinaisten kisojen alla. Perjantaina juoksimme nopeavauhtisen sprinttikilpailun ylhäällä vuoren rinteellä sijaitsevan Novaggio kylän kapeilla kujilla. Lauantaina ohjelmassa oli keskimatkan kilpailu alueelle tyypillisessä erittäin jyrkkäpiirteisessä rinnemaastossa.

Virheellinen mielikuva suunnistajista metsässä samoilevina marjanpoimijoina tai sienestäjinä elää yhä vahvana lajista tietämättömien keskuudessa. Ajattelin avata hieman lajin ulkopuolisille, mitä ominaisuuksia huippusuunnistajalta oikeastaan vaaditaan pärjätäkseen kansainvälisissä kilpailuissa.

Sveitsiläisten suunnistajien katsastusviikko alkoi pääsiäismaanantaina juostulla 5000 metrin ratatestillä. Maan suunnistajien fysiikan laajasta tasosta kertoo paljon se että 14 miestä juoksi testin alle 15.15 ja 7 naista alle 18 minuutin. Todella kovia aikoja päälajinaan suunnistuksessa kilpailevilta urheilijoilta.

img_72591809788696.jpg

Perjantaina aamupäivällä sveitsiläiset juoksivat sprintin katsastuskilpailun, johon myös me osallistuimme. Sprinttisuunnistus on vajaan 15 minuutin kovavauhtinen suoritus enimmäkseen urbaanissa ympäristössä. Erikoisen katsastuksesta teki sprinttiradan uudelleenjuoksu samana iltapäivänä. Varsinaisen kilpailun jälkeen urheilijat saivat analysoida rastiväliaikojaan ja kulkemiaan reittejä kantamiensa gps-laitteiden tallentamien tietojen avulla. Heillä oli myös mahdollisuus kierrellä kilpailumaastossa tunnin ajan maastoon tutustuen. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon fyysistä kapasiteettiä menee ”hukkaan” suunnistaessa ja toisaalta antaa urheilijoille mahdollisuus juosta rata optimireitinvalintoja käyttäen. Sekä naisten että miesten puolella nopeimpien suunnistajien ajat paranivat merkittävästi, naisissa 90s ja miehissä 44s.

Lauantain keskimatkalla vaadittiin taitoa ja rohkeutta juosta kovaa jyrkissä alamäissä ja runnoa ylös tiukat ylämäet. Optimaalisilla reitinvalinnoilla ja maaston tuntemuksella ei säästä noissa maastoissa pelkästään aikaa, mutta myös rutkasti voimia loppurataa varten. Kilpailussa testattiin radan alkupuolella juoksuvoimaa rastipisteiden ollessa helpompia ja rastivälien fyysisempiä. Loppuosassa rastivälit lyhenivät ja suunnistus muuttui teknisemmäksi. Urheilijalta vaadittiin siis noin puolen tunnin suorituksen aikana kykyä säilyttää ajatus kirkkaana maaliin asti väsymyksestä huolimatta.

received_101560734279604902089370822.jpeg

Katsastusviikon kruunasi vielä pitkänmatkan kilpailu, johon sveitsiläiset eivät halunneet ulkopuolisia urheilijoita mukaan. Pitkän matkan kilpailussa korostuvat keskimatkan ominaisuuksien lisäksi vielä enemmän reitinvalinnat rastivälien ollessa monesti pidempiä kuin keskimatkalla. Pitempi suoritusaika, naisilla 70-80min ja miehillä 90-100min, vaatii pidempää keskittymiskykyä ja toisaalta oivallusta löytää matkan varrelle ”helpompia” pätkiä edetä sekä henkisesti että fyysisesti.

Fyysisiltä ominaisuuksiltaan huippusuunnistajan tulee siis olla monipuolinen, samaan aikaan sekä nopea että kestävä, voimakas, rohkea, äärimmäisen motivoitunut ja yksinkertaisesti todella kovassa kunnossa palautuakseen nopealla tahdilla uuteen starttiin. Suunnistuksessa suuressa roolissa ovat myös taidolliset valmiudet, maastotyypin tuntemus, keskittymiskyky ja henkinen kapasiteetti. Jokainen kilpailu on erilainen, kilpailupaikka tuntematon ja ikinä ei tiedä millaisia haasteita suorituksen aikana tulee vastaan.

20180411_1927321117120799.jpg

Ulkomailla suunnistaessani mietin usein, olisiko aloittanut harrastusta, jos olisin syntynyt kyseiselle alueelle. Jyrkkiä vuorenrinteitä alas könytessäni ja pienen pelon vallitessa puiden oksissa roikkuessani en voi sanoa olevani varma asiasta. Ehkä olisin aloittanut mieluummin polkujuoksun! Onneksi matkan varrella on myös helppokulkuisempiakin pätkiä ja negatiiviset ajatukset unohtuvat varsin nopeasti mäen päälle päästyä tai rastien löydyttyä. Lapsena koetut vahvat tunteet lajin jännittävyydestä eivät ole aikuisena kadonneet minnekään. Suunnistus on eräänlaista aarteenetsintää: rasti on aarre ja sen löytäminen tuo hyvänolontunteen.

Tsemppiä kevään ensimmäisiin aarteenetsintöihin!

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s