Kun mono alkaa puristaa

20180228_161509402051972.jpg

Hiihtäminen on ihan huippua Lapissa. Latuja riittää koluttavaksi niin paljon, ettei viikossa ehdi edes kaikkia kertaalleen höylätä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Lapin luonto tarjoaa paljon muitakin hauskoja treenimuotoja silloin, kun mono alkaa puristaa ja hiihtolenkille lähtö alkaa tuntua pakkopullalta.

Ylläksen ympäristö tarjoaa juoksun harrastajille mielenkiintoisia reittejä talvipolkujuoksuun. Kävin Jeren kanssa testaamassa Kuer-tunturin päälle (445m) johtavan talvipolun. Polku on melko leveä ja kovapohjainen. Vaikka kartan mukaan lumikengät on tarpeen kyseisellä reitillä, selvisi nastalenkkareilla hyvin, eikä hanki upottanut kertaakaan.

 

Sinisin aurauskepein merkattu lumipolku lähti nousemaan Äkäslompolon kirkon kohdalta kohti Kuerin huippua. Vajaat kolme kilometriä reitti kiemurteli talvisessa tunturinrinteessä ensin loivemmin, mutta huipun lähestyessä jyrkentyen. Ilta-auringossa tunturin päältä oli ihan huikeat maisemat! Huipun jälkeen polku jatkui tunturin paljasta lakea myötäillen, kunnes puurajan tullessa vastaan alkoi laskeutuminen kohti Velhon kotaa. Velholle matkaa on noin seitsemän kilometriä ja siitä takaisin Äkäslompoloon noin neljä kilometriä. Nautinnollinen polkulenkki hiihtokilometrien tahkoamisen väliin!

20180303_1152392127500425.jpg

Jos hiihto ei ole päälaji eikä hiihtotekniikkaa ole pienestä pitäen otettu haltuun, voi kovempien harjoitusten tekeminen suksilla tuntua haastavalta. Samalla sykkeellä lykkimisen lomaan on hauska käydä vähän irrottelemassa mäkijuoksun parissa. Sopiva mäkijuoksupaikka löytyy esimerkiksi pyörätieltä, joka kulkee Äkäslompolon kylältä Ylläsjärven suuntaan vievän autotien vieressä. Nousu on nimetty hiihtäjä Sami Jauhojärven mukaan Mustin nousuksi ja se on pituudeltaan 2240m. Nousumetrejä kertyy noin 125 metriä profiilin vaihdellessa helpompien ja juostavampien pätkien ja jyrkempien tömpäreiden välillä. Mäessä saa tehtyä Suomen oloissa harvinaisen yli kymmenen minuutin mäkivedon. Ongelmana on vain pitkät palautukset. Ehkäpä tyhjän pulkan vetäminen ylös kutistaisi palautusaikaa muutamalla minuutilla!

20180301_141601887080052.jpg

Läskipyöräilystä on tullut muutamassa vuodessa melkoinen hittilaji, niin myös Lapin tuntureilla. Meno on tasaista paksujen renkaiden ansiosta sekä kesällä että talvella. Ylläksellä voi pyöräillä merkityillä talvipyöräilyreiteillä tai lumikenkäreiteillä, joita on tarjolla moneen eri vaativuustasoon. Fatbiken saa vuokrattua päiväksi käyttöön noin 40 euron hintaan.

Kävin Jeren kanssa rullailemassa reilun parin kympin lenkin läskipyörillä viikon lopuksi. Lähdimme matkaan vasta kolmen maissa, joten urilla ei ollut enää ruuhkaa. Poljimme melko tasaista reittiä Navettagallerialta Hangaskurun laavulle, Latvamajan ja Kesängin keitaan kautta takaisin Äkäslompoloon. Urien kovuus vaihteli jonkin verran, mutta pääosin tarjolla oli kovaa pohjaa ja kumpuilevaa alustaa. Talutushommiin ei siis juurikaan jouduttu. Reitin helppo profiili sopi loistavasti viikon rasitusten rasittamalle kropalle ja pyörä tuntui liikkuvan ihan itsestään, vaikka ei sähköversiota vuokrattukaan. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, ihan superhauskaa puuhaa!

20180302_1708571549112756.jpg

Lämmin mökki, takkatulen loiste ja pehmeä sohva saattavat joskus olla vastustamaton yhdistelmä, varsinkin treeniviikon kääntyessä loppupuolelle. Totuus on kuinkin, että laiskottelun tuoma autuus on taatusti kaksinkertainen päivän ulkoilma-annoksen jälkeen.

Tsemppiä pitkiin lenkkeihin!

Suski


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s