Ladun viemänä

20180227_1407571471879925.jpg

Talven ensimmäisiä lenkkejä Ylläksen kauniissa pakkaskeleissä hiihdellessäni minulla on ollut aikaa mietiskellä yhtä sun toista ja toisaalta olla miettimättä yhtään mitään. Parasta on, jos lenkin aikana vaipuu eräänlaiseen horrostilaan, kilometrit vaan lipuvat suksien alla ja tunti, toinen ja kolmaskin kuluvat hetkessä. Sitä tunnetilaa on vaikea saavuttaa muualla kuin Lapin laduilla.

20180227_1642051857726881.jpg

Vastaan tulee myös lenkkejä, joiden aikana tunnetilat ja ajatukset muuttuvat yhtä nopeasti kuin ladun luisto. Sunnuntaina tempaistiin Jeren kanssa 35 kilometriä perinteistä noin parinkymmenen asteen pakkasessa. Lenkin viimeisen kolmanneksen aikana, väsyneenä ja kylmissäni, aloin pohtia hiihtolenkin aikana kokemiani fiiliksiä ja vertaamaan niitä koko pitkän harjoituskauden treeneihin matkalla kohti kauden päätavoitetta. Tässäpä teille muutamia hulluja ajatuksiani:

Ylämäki kuvaa tietenkin kovia, kehittäviä harjoituksia. Syke ylös ja lihakset kunnolla hommiin. Ensi kerralla vähän kovempaa ja pidempään. Alamäki symboloi kevyitä palauttavia lenkkejä, verryttelyjä. Ne sujuvat kuin itsestään. Tasaiset pätkät ovat perustreeniä. Mitään ei saa ilmaiseksi eikä eteenpäin pääse, jos ei muista välillä lykkiä.

Suksista loppuu pito ja vaikeudet alkavat. Vähän vielä sitkistellään, mutta kroppa ei kohta enää jaksa. Vähän niin kuin rasitusvammat. Hitaasti, kulumalla ilmestyneet ongelmat, joita voi ehkä kineesioteipillä (pitoa lisäämällä) vähäksi aikaa parantaa, mutta jos ei perustat (pohjavoide) ole kunnossa, tulee ongelma äkkiä takaisin.

Kaarnanpala tai poronpapana suksien pohjassa kuvaavat sitten ikäviä, äkillisiä loukkaantumisia tai sairaspäiviä. Olotila vaan pahenee, jos tilanteeseen ei heti reagoi. Ongelma pitää hoitaa pois kunnolla, eli poistaa papana pohjasta, muuten matkaa ei voi jatkaa.

Nihkeää lankkua voi verrata väsymykseen tai lihasten ylikuormitustilaan. Vaikka tahtoa kuinka olisi päästä eteenpäin, ei matka etene suunnitellusti vaan joku on pielessä. Luistava suksi kuvaa sitä vastoin kunnon nousua ja harjoitusten kehittävää vaikutusta kropassa.

Kahvitauko pitkällä lenkillä on selkeästi lepopäivä. Se on joskus vaikea pitää, mutta se yleensä kannattaa. Kahvitauon aikana lämpö palaa sormiin ja varpaisiin ja vaikka sen jälkeen saattaa olla vaikeampi palata ladulle on keho ja mieli yleensä virkeämpiä. Lyhyt mehubreikki ladun varressa on kuin nokkaunet harjoitusten välissä. Pieni huili, piristyminen ja kohta mennään taas uudestaan.

Peesi kuvastaa kaverin sparrausta ja treeniseuraa jokapäiväisissä harjoituksissa. Peesissä pääsee aina vähän helpommalla, niin ylä- kuin alamäissäkin. Parhaassa tapauksessa roolit peesaajan ja peesattavan välillä vaihtuvat säännöllisesti.

20180226_1632581627888224.jpg

Mikä sitten kuvaa päätavoitetta, maalia, jonka vuoksi on harjoiteltu koko pitkä ja pimeä talvi tai sitten hiihdetty sormet ja varpaat jäässä pakkasen purressa poskia? Se on aina lämmin, kutsuva ja antaa joskus hieman odottaa itseään. No tietenkin sauna! Saunan löylyissä on hyvä muistella hiihtolenkin eri vaiheita tai vaihtoehtoisesti päätavoitteen jälkeen kerrata kuluneen harjoituskauden aikana vuodatettuja hikipisaroita. Ilman saunaa ei ole mielekästä hiihtolenkkiä, ja harjoittelu ilman tavoitetta on liikuntaa. Hyvä tavoite motivoi tekemään treenit aina hieman paremmin ja kehittävämmin!

Liukkaita latuja toivotellen

Suski

20180227_0958021545434111.jpg


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s