Breikillä

 

Kirjoittelen tätä postausta korkealta yläilmoista, lentokoneesta, joka on matkalla kohti Espanjan Alicantea. Edessä siintää kymmenen päivää suunnistusharjoittelua seurani IFK Lidingön SOK:n matkassa ensin Alicanten rantadyyneillä ja sitten Murcian seudun vuoristoisemmilla kartoilla. Tätä viikkoa olen odottanut koko pitkän ja pimeän talven. Ihanaa rikkoa arkirutiinit ja päästä nauttimaan valosta ja ainakin hieman lämpimämmistä olosuhteista Tukholman talveen verrattuna. Pieni epävarmuus kuitenkin painaa mieltä ja estää nauttimasta täysillä alkaneesta reissusta. Syynä on puolitoista viikkoa sitten alkanut kipuilu oikean jalkaterän ulkosyrjällä.

Kipu alkoi aivan yhtäkkiä erään ratatreenin päätteeksi loppuverkkoja hölkytellessäni. En uskonut ongelman olevan suuri, mutta halusin ottaa varman päälle ja heiluin pyörän selässä seuraavan päivän. Seuraavan aamun treeni sujui ilman erikoisempia tuntemuksia juoksutekniikkaharjoituksen parissa ja päätin lähteä illalla seuran yöcupiin. Yösuunnistus oli virhe, sillä jalkaterä ei tykännyt kylmästä ja märästä maastosta vaan ärtyi vielä samana iltana lähes kävelykelvottomaksi.

20180207_084129616981722.jpg

Minulle pari ensimmäistä päivää vamman ilmenemisen ja juoksutauon alkamisen jälkeen ovat aina olleet ne vaikeimmat. Keho ja mieli ovat molemmat tottuneet säännölliseen juoksu annokseen ja jos en sitä pysty saamaan, yritän hankkia saman huumeen jostain muualta eli korvaavia harjoituksia ahnehtimalla. Vammalle olisi tietenkin parempi ottaa heti ne muutama päivä huilia, mutta omien rutiinien pysäyttäminen ja järkevä ajattelu on silloin vaikeaa. Vaikka tavallaan tiedostin asian, pakkasin silti treenikamat ja suuntasin salille spinnaamaan ja joogaamaan. Henkisesti palasin salilta kotiin virkistyneenä, mutta vamman paranemista ja tulehduksen rauhoittumista rehkiminen ei varsinaisesti edistänyt.

Muutaman korvaavan treenin jälkeen, kun uutuudenviehätys oli poissa ja kipu edelleen tuntuu jalassa, oli helpompaa ajatella järkevästi ja rauhoittaa meno täysin. Oli parasta suunnata kaikki mahdollinen energia vamman paranemiseen. Keskityin hoitamaan vammaa: söin tiukan tulehduskipulääkekuurin, vältin turhaa jalan päällä seisoskelua, otin muutaman jalkakylvyt, pistin Jeren hieromaan ympärillä olevia kireitä lihaksia, venyttelin, pyörittelin palloa…

Yleensä lasken päiviä harjoitusleirin alkamiseen. Tällä kertaa laskin päiviä toiseen suuntaan ja mietin montako päivää minulla olisi vielä aikaa hoitaa jalka kuntoon. Oli vaikeaa pitää mieli positiivisena, vaikka tiesin, että myönteinen ajattelu ei ainakaan vaikuttaisi kielteisesti vamman paranemiseen. Viikko oli varsinaista itsetutkiskelua. Toisaalta huomasin kaipaavani valtavasti juoksemista, mutta samalla kaipasin myös seurakavereitteni seuraan. Tunsin jääväni paitsi kaikesta hauskasta, kun en pystynyt osallistumaan päivittäisiin harjoituksiin. Jeren potiessa samaan aikaan pientä flunssa kotona, ihmettelimme yhdessä, millaista elämämme olisi ilman urheilua. Sellaista vaihtoehtoa on vaikea edes kuvitella tällä hetkellä. Urheilemattomuus jättäisi ainakin valtavan aukon elämässämme täytettäväksi jollekin muulle.

Myönteinen ajattelu on aina hyväksi, niin myös urheiluvammojen kanssa. Yritän siis löytää jotain positiivista kirjoitettavaa tästäkin vaivasta. Uskon että varsin moni teistä lukijoista, tavoitteellisesti harjoittelevista tai hyvinvointilenkkeilijöistä, on joskus kärsinyt jostain sitkeästä urheiluvammasta tai loukkaantumisesta, joka on estänyt juoksemisen tai jonkin muun itselle tärkeän lajin harrastamisen. Itse yritän pitää aina mielessä kokonaisuuden. Jos olen muuten harjoitellut hyvin koko talven, ei pieni flunssa tai muutaman viikon juoksutauko romuta koko harjoittelua täysin. Ehkä kuormitusta oli vaan tullut vähän liikaa ja keho tarvitsi pidempää kevyempää jaksoa ja lepoa ennen leiriä. Koska en osannut hidastaa tahtia, se päätti puuttua peliin heittämällä kehiin pienen vammanpoikasen. Nyt kysytään siis kanttia parannella paikat kuntoon.

Korvaava harjoittelu voi maistua varsinkin pitkittyessään puulta, mutta sen tekemisestä on paljon hyötyä. Aineenvaihdunta pysyy kropassa vilkkaana ja tulee tehtyä loistavia tukiharjoitteita lihaksille, jotka jäävät normaaleissa harjoituksissa paitsioon. Koko kehon huollolle on enemmän aikaa. Korvaavia harjoituksia tehdessä, huomaa, miten helppoa juoksemaan lähteminen onkaan. Lenkkareihin voi hypätä suoraan kotiovella ja ei tarvitse käyttää turhaan aikaa salille, uimahallille tai hiihtoladulle siirtymiseen. Juoksemisen helppous onkin yksi syy sen suosioon.

 

 

Vamma tai lepo voi myös auttaa pysähtymään ja löytämään olennaisen hetkestä ja tilanteesta. Olen aina ollut huono lepäämään, mutta olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani pikkuhiljaa hieman paremmin vuosien myötä. Kirjoitan lepoviikon ohjelman paperille jääkaapin oveen, jotta maltan pysytellä poissa harjoituksista. Usein levätessä vasta huomaan, miten väsynyt olenkaan ollut ja mikä ero onkaan palata normaaliin harjoitteluun levänneellä kropalla.

Vastoinkäymiset opettavat siis katsomaan asioita laajemmasta vinkkelistä ja eri perspektiivistä. Tämä viikko on ollut yhtä vuoristorataa ja eilen meinasi maailma romahtaa, kun istuin autossa keskellä onnettomuusruuhkaa ja tajusin etten ehtisi viikon ainoalle iloa tuovaan korvaavan harjoitukseen hotjoogaan. Sitten ryhdistäydyin ja ymmärsin olla kiitollinen, että en sentään itse ollut onnettomuusautossa.

Fiilikset alkavat pikkuhiljaa väkisin nousta, kun lähestymme Pyreneiden niemimaata. Olen päättänyt pitää mielen myönteisenä ja toisia kannustavana, kävi omien harjoitusten kanssa sitten niin tai näin. Paikan päältä saan varmasti fillarin alle tarvittaessa ja pakkasin jopa uimalasit mukaan. Lämpö tekee hyvää lihaksille, joten ehkä tässä on vielä saumaa päästä sitomaan myös suunnistuskenkien nauhoja…

Positiivista päiviä toivotellen

Suski

IMG-7988

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s