Positiivisuutta pään sisään – Tukholman Winterrun

 

Winterrung 2018 lagbild men + dam

Aamulla heräsin tuttuun jännitykseen. Kisapäivä! Koko päivän saa jännittää, kun startti on vasta kuudelta illalla. Olen vuosien myötä vähän kehittynyt hallitsemaan kisajännitystä ja keskittymään sen sijaan kilpailusta ja tunnelmasta nauttimiseen. Nuorempana muistan varsinkin juoksukisojen jännittäneen jo viikkoja etukäteen. Eikä ollut epätavallista, että hikoilin testijuoksua ennen parikin paitaa märäksi edellisenä yönä. Tuttu täpinä oli taas läsnä, mutta tällä kertaa se oli positiivista ja pystyin hallitsemaan sen.

Tukholman Winterrun järjestettiin 27.1 Skansenilla nyt neljättä vuotta peräkkäin. Winterrunia pääsee Tukholman lisäksi juoksemaan myös Göteborgissa, Oslossa, Bergenissä ja Trodheimissa. Suomeen juoksu ei ole vielä rantautunut, vaikka muutama vuosi sitten yritystä järjestämiseen olikin. Tukholman tapahtuma on kasvattanut joka vuosi suosiotaan ja tänä vuonna osallistujia oli noin 1300. Myös matkatarjonta monipuolistui tarjoten kymmenen kilometrin päämatkan lisäksi viiden kilometrin kilpailun. Osallistua voi henkilökohtaisen sarjan lisäksi myös joukkuekisaan. Naisten-, miesten- tai sekajoukkueen kokoonpanossa saa olla maksimissaan seitsemän juoksijaa, joista neljän nopeimman ajat lasketaan lopputuloksiin. 

Pahin hermoilu purkautui, kun lähdin verryttelemään joukkuekavereiden kanssa ja jalat tuntuivat kevyiltä. Löysempi treeniviikko oli tehnyt terää ja tavoitteena oli viimevuotisen ajan alittaminen olosuhteiden ollessa suunnilleen samanlaiset. Joukkuekavereiden läsnäolo rauhoitti minua. Tässä sitä taas mennään, ihan niin kuin päivittäisissä treeneissäkin. Minulle seurakavereiden tuki ja sparraus on yksi motivaatiota ylläpitävä tekijä. Olen myös ehdottomasti aina syttynyt enemmän viesteistä kuin henkilökohtaisista starteista. Viimeiset läpsyt vielä lähtöviivalla ja leikki saattoi alkaa. Seuraavassa hieman ajatuksen virtaa matkan varrelta sykekäyrän kurveja seuraillen.

IMG_0295

1km/3.57: Tulipas tämä helpolla, vain alamäkeä läpsytellen. Pimeää ja vähän kuraista oli tosin. Onneksi en kaatunut. Eihän tässä edes syke kunnolla nouse. Joukkuekaverini Matleena ja Rachel ovat vielä näköpiirissä, hyvä niin. Helena on varmaan mennyt jo menojaan.

3km/12.18: Jo kolme kilsaa takana! En nähnyt toisen kilsan kylttiä lainkaan. Aika hyvä fiilis, kun ei hapottanut tuo edellinen nousu. Vahva olo myös alamäissä, mutta aloitinkohan liian kovaa. Pelottaa vähän nuo tien laitaan sijoitetut irtotulet, kun paras pito löytyy läheltä piennarta. Asfaltti on sen verran mustan jään peitossa, että se pistää tossut sutimaan paikoitellen. Rachelin selkä lähestyy koko ajan. Onkohan hänellä kaikki kunnossa? Nyt on tasaista luvassa, muistan sen viime vuodesta. Hyvä ryhti ja jalat rullaamaan!

5km/21.33: Ei tuo loppunousu nyt niin paha ollutkaan kuin muistin. Ihan hyvä vauhti. Vaikka vauhti hidastuisi hieman toisella kierroksella, tullee viime vuoden aika alittumaan reilusti. Rachel on tuossa ihan edessä, saisinkohan sen mukaan kyytiin. Onkohan Matleena kaukana edessä?

7km/30.18: Vielä kulkee. Nyt alkaa kilpailun ennakolta vaikeimmat kilometrit. Tai sitten helpoimmat. Eihän tässä ole kuin kolme kilometriä enää. Vähän ehkä tämä nousu alkaa tuntua. Miehiä tulee ohi molemmilta puolilta. Nyt en anna periksi. Alamäkeen rullailen sitten ne kiinni lantio edessä ja hyvällä rytmillä. Yksi naisselkä pysyy suunnilleen samalla etäisyydellä koko ajan, siitä en kyllä jää. Tästä tuikusta ei ole kyllä mitään hyötyä. Ensi kerralla otan suunnistuslampun!

9km/39.06: Enää jäljellä loppunousu Skansenille! Tukholman juoksukisoista tuttu kylttimies on mäessä kannustamassa. Viestinä on tällä kertaa ”Spring benen spring i lätta skyltmansbacken!” Hapot estävät käännöstyön. Rytmitä käsillä! Hector on jo ehtinyt puoleenväliin mäkeä kannustamaan. Mitenköhän pojilla meni? Tuntuu aika pahalta. Tämä suora enää loppuun ja sittenhän maali on jo ihan lähellä. Missä se maali oikein on? Nyt nuo edessä olevat spurttaavat. Sen on pakko olla lähellä. Maalisuora, vihdoin!

Monenlaisia ajatuksia ehtii siis pyöriä mielessä juoksun aikana. Positiivisilla ajatuksilla on voimaa antava vaikutus ja sen yritän itsekin pitää mielessä. Vaikka jalat kuinka veisivät, ei ennätyksiä synny, jos mieli ei ole matkassa mukana. Aina ei kymppi ole kulkenut yhtä kevyillä kintuilla kuin tänään ja silloin on joutunut tekemään enemmän ajatustyötä myönteisen vireen löytämiseen. Aikani parani lopulta 31 sekuntia viime vuoden kisasta, johon olen oikein tyytyväinen. Voitimme sekä miesten että naisten joukkuekilpailut Lidingön joukkueilla. Paras palkinto on minulle kuitenkin kisan jälkeinen endorfiiniryöppy, joka saa olon kevyeksi ja hymyn huulille.  Siihen olen aivan koukussa. Kokeile sinäkin!

Terkuin

Suski

PS. tässä vielä linkki Winterrunin tuloksiin.

 

winterrun

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s